Koska stressi on vahvasti meillä kaikessa läsnä, päätinpä kirjoittaa siitäkin. Stressi on oiva sparrauskaveri ja flown ylläpitäjä ja toisilla vain stressin kautta tavoitteet tai deadlinet täyttyvät. Stressi on myös hälytys, jokin on menossa pieleen, olipa kyse henkilökohtaisesta elämästä tai työelämästä. Siedämme kaikki stressiä eri tavoin, toiset käsittelevät erinomaisesti ja hyvä kun huomaavatkaan tätä piirrettä itsessään, toiset taas kokevat stressin kovasti paljon pienistäkin asioista ja elämän laatu voi suorastaan kärsiä stressipelosta. Kroppakaan ei laihdu, jos kortisolia erittyy liikaa vaikka mitä tekisi. Jos on henkinen stressi pitäisi liikkua kevyesti stressaavasti edes vähän. Liian iso henkinen stressi kuormittaa voimaharjoittelussa liikaa kehoa, joka stressaantuu myös. Joten voihan stressi ja mikä on nyt mun stressi ja stressin sietokyky, jottei ne kynttilät palaisi molemmista päistä, kuten vanha sanonta sanoo.
Kun skaala on näin laaja, mikä on se Stressi, poraudutaan hieman työnäkökulmasta, jonka jälkeen se on aika helppo siirtää henkilökohtaisen elämän osa-alueilla, mitä meillä kenelläkin on meneillään.
- Stressitekijät
- Stressireaktiot
- Yksilön ja ympäristön vuorovaikutus -> epätasapaino
- Stressitekijät: Kuormittavia tilanteita tai tapahtumia. Ärsykkeitä
- Stressireaktio: Fysiologinen ja tai psykologinen vaste
- Fyysiset työolot
- työtehtävät ja vaatimukset
- rooliepäselvyys -, ristiriita
- työtoveri, asiakas, ja esimiessuhteet
- työaika
- työuralla eteneminen
- traumaattiset tapahtumat
- organisaatiomuutokset
No miten työstressi ilmenee? Seuraavilla tasoilla:
- Yksilötasolla
- Työyhteisö ja organisaatiotasolla.
- Yksityiselämän tasolla
Miten?
Lazaruksen mukaan stressissä on kysymys mm jatkuvasta vuorovaikutustilanteiden arviointiprosessista, joka on tietenkin ylikuormittavaa.
Stressiä ilmenee, kun yksilö arvioi vuorovaikutustilateen ylittävän hänen voimavaransa ja vaarantavan hänen hyvinvointinsa. Yksilö käytännössä arvioi (jatkuvasti) mitä olisi tehtävissä.
Yksilötason reaktion ilmenemismuoto voi olla fyysinen tai tunneperäinen käytöksenä ilmenevät.
Lyhytkestoisena: Fysiologinen, mielialan vaikuttava, kognitiiviseen käytökseen heijastuvaa, aiheuttaa lisäponnisteluja, suorituksen heikkeneminen, tapaturmat.
Pitkäkestoinen reaktio: Sairaudet ja heikentynyt työhyvinvointi.
Työyksikössä organisaatiotasolla lyhytkestoisena ilmenemisenä havaittu yksilöiden väliset ristiriidat
Pitkäkestoisena reaktiona organisaatiossa vaihtuvuus ja sairauspoissalot kasvavat.
Työn ulkopuolinen yksityinen elämä: Lyhytkestoisena hidas palautuminen, kokemukset ja mielialojen siirtyminen yksityiselämään.
Pitkäkestoisena reaktiona: Muilla elämänalueilla koettu heikentynyt hyvinvointi ja sairaudet.
Kuinka vaikuttaa?
- Vähennetään työn stressitekijöitä
- Lisätään voimavaroja
- Vähennetään stressireaktioita
- Muutetaan elintapoja
Lasarus: Stressin käsittelykeinot:
-Prosessi suuntautuneisuus
-Painotus stressin käsittelyssä enemmän kuin hallinnassa
-Käsittelyn laatua ei huomioida
-Käsittelyn erottaminen
Olemme näissäkin tavoissa kovin erilaisia, miten käsittelemme stressitekijöitä.
- Ongelmasuuntutunut
- Tunnesuuntautunut
- Välttäjä käyttää välttäjä keinoja
Toisinaan puemme stressaavia, ikäviä kokemuksia narratiivisiksi tarinoiksi kuten:
- Sankaritarinat
- Tragediatarinat
- Komediatarinat
- Ironiatarinat
Tunnistatko näistä jotain tyylejä, jolla itse tuot asioita esiin, tai työtoveri tai läheisesi. Voiko taustalla olla stressaava kokemus?
Nuorilla esimerkiksi suuri työmäärä aiheuttaa voimakkaammin työstressiä kuin vanhemmilla työntekijöillä. Ikä on tässä stressissä muuntava tekijä. Stressi muunnoksia on tietenkin lukuisia kuten vaikuttavia tekijöitäkin silloin kuin esimerkiksi suuri työmäärä voi aiheuttaa tyytymättömyyttä parisuhteeseen.
Kuten alussa kirjoitin, rajat näihin kokemuksiin on todella yksilöllisiä ja yksilön on todella vaikea itse aina havaita näitä, ellei sitten ole opetellut.
Minun on ollut vaikea löytää stressin rajaa koska elin yli 20 v toisille, aina käytettävissä tarvitessa tyypistä elämää perheelle, eli lapsille, töissä samalla mallilla sekä yksityiselämän puollella. Oli vaikeaa havaita en osaa sanoa ei. Puhumattakaan että sitä sanaa alkoi käyttämään. Kieltäytyi kylmästi. Se on sallittua, kun suojelee itseään ja sen voi tehdä kohteliaasti. Valitettavasti seuraus oli se, että myös ihmisiä alkoi kadota elämästäni, en kaivannut koska havaitsin itsessäni positiivisen muutoksen. Energiani alkoivat palata.
Stressin tasapaino paljonko jaksan ja milloinkin on tosi haastavaa, silloinkin kun et voi itse vaikuttaa siihen ja on vain jaksettava. Miten tässä voisit helpottaa tilannettasi?
Sen jälkeen, kun lapseni kasvoivat isoiksi, olen tähän panostanut. Olen kuopukseni kanssa käynyt keskusteluja, millainen äiti olen ollut eri elämän tilanteissa, miten mikin asia on minuun vaikuttanut. Olikin melkoista havaita, kuinka lapset olivat nähneet paljon ja kuten arvata saattaa kärsineetkin siitä. Kiukkuinen äiti töiden jälkeen, tai muuten lyhyt pinnainen. Hermoromahduksen partaalla elämän tilanteissa, joissa toimeentulo on ollut tavalla tai toisella epävarmaa koska kannoin melkoisen vastuun yksin. Hämmennyin, kuinka selvästi kuopus luetteli seikat, jotka stressaavat äitiä. Miksi en kysynyt lapsiltani aiemmin? Luulin että kuorimitan heitä. Noh niin tai näin olen kuormittanut ymmärtämättäni. Kyllä se on ollut hurjaa työ stressiä, kun toinen työ alkoi palkkatyön jälkeen – kuten taannoin eräs esihenkilöni minulle tuumasi. ” Mukavaa toista työpäivää, nähdään huomenna” Olin päättänyt olla se kuunteleva ja ohjaava äiti, joka välillä ikävä kyllä yritti olla isäkin siinä onnistumatta.
Kuopuksen lähdettyä armeijaa aloin kuunnella kunnolla kehoani, mitä se tarvitsee milloinkin. Oikeasti, se on totta, osasin ottaa tämän tilan itselleni vasta kun tupa oikeasti tyhjeni. Mitä se keho kertoikaan: Lepo, ruoka, seura tai mitä vain, milloinkin. Keho kertoo, kun annat tilaa. Sama pätee töihin ja tehtäviin. Monet psykologiset arviot ovat auttaneet minua tunnistamaa erilaisia piirteitä itsestäni ja milloin kuormitun. Olen näihin kiinnittänyt huomiota. Tämä on tietenkin vuosien polku, hyväksyä samalla omat heikkoudet ja vahvuudet sekä kuinka kehittyä näissä. Jos pääset näihin arviointeihin, erilaisiin ota ihmeessä vastaan ja kuuntele mitä ne kertovat. Ehkä kaikki ei aina osu, mutta joku päivä voit oivaltaa mikä siellä ehkä sittenkin osui. Tulipahan todistettua, muutos lähtee itsestä, ei välttämättä ympäristöstä.
Stressin sieto, palautuminen, hyvän ja huonon stressin tunnistaminen onkin jokaisen oma juttu ja prosessi, johon kannattaa panostaa. Miettiä kuinka voin vaikuttaa itse, miten suhtaudun näihin jatkossa. Keinoja on lukuisia tänä päivänä. Yksi tykkää luonnosta, kuten minäkin. Yoga, Pilates, kävely itsensä kassa on paikallaan. Meditointi voi yllättää. Tärkeintä on se, että kaiken hälyn keskellä kuulet itsesi. Se on se pieni hiljainen ääni, joka sinulle kuiskii, todella hiljaa. Joku sanoo sitä intuitioksi, viisaudeksi, pysähdy kuuntelemaan sitä joka päivä. Eräässä valmennuksessa opin, ihminen tarvitsee luontoa vähintään 10min päivässä. Etsi itsellesi mieleinen paikka luonnosta, puunalta, rannalta. Ole siellä ajatuksinesi vähintään 10minuuttia päivässä, yksin.
Tiedän, on kenties pelottavaa tutustua itseensä, mutta se on vaivan arvoista.
Työpaikoilla onkin tärkeää, että ymmärretään ihmisten olevan ainutlaatuisia persoonallisuuksia erilaisine taipumuksineen, tavoitteineen ja stressinsietokykyineen. On myös tärkeää, että työntekijöiden persoonallisuuksia osataan arvostaa kunkin persoonallisuuden vahvuuden huomioiden. Muistaen, antaa niitä taukoja – aivoille siinä missä silmille tai korville.
Eräs naispuolinen ystäväni, joka johtaa lahden toisella puolen satoja työntekijöitä monikulttuurisessa organisaatiossa, lähinnä suorittavassa työssä. Johtamistaitonsa ovat käsittämättömät. Olen kuunnellut häntä aina ihaillen, kuinka suoriutuu tästä. Hän kertoo itse vain välittävänsä työntekijöistään. Hän korostaa: ”He ovat persoonia, he ovat ihmisiä. He tekevät mitä minä haluan, mutta minä muistan heidän kissojen ja kanojen nimet, ainakin yritän, vaikken pätkääkään oikeasti välitä näistä elukoista, mutta ne ovat tärkeitä juuri sillä hetkellä sille henkilölle.”
Sisältää lähdekirjallisuutta Työ leipälajina: Kinnunen Ulla, Feld Taru, Maunu Saija
Coaching kanssa voi näitä pohtia omassa elämässä työ tai yksityiselämässä ja organisaatioissa teen tätä työyhteisöjen kanssa work shoppeina työrooliin tiimeittäin. Emme vain löydä ongelmia vaan Coachina huolehdin, että tiimi tai yksilö ratkaisee ja tekee toimintasuunnitelman, johon sitoutuu, jota noudattaa, joka sisältää palkinnon tai palkintoja.
Alla linkistä löydät yhteystietoni, voidaan jatkaa keskustelua, voisinko olla avuksesi tai avuksenne?
Tähän liittyvistä palveluista lisää näiden valikkojen alta:
Life Coach eli elämänhallinta palvelut yksityishenkilöille tästä:
Nähdään!
Lämpimin terkuin Birgitta Coach
Vastaa