Olen itse kokenut työuupumuksen, ymmärtämättä sitä. Uupumus oli niin pitkäkestoista, ettei sitä itse huomannut eikä perhe olosuhteet tuolloin olleet mitenkään herkulliset uupumukselle. Yksin kuorman kanssa siitä yritin toipua, se mokoma uusi enkä tuolloinkaan hyväksynyt. Olimmekin sitten jo Burn Outissa ja ferritiinit 6.
Koettuani tämän, muutaman kerran sivumausteilla, aihe alkoi kiinnostaa enemmän. Opettelin todella paljon eri keinoja hillitäkseni sitä ja työnarkomaanina voin kertoa, tie kesti yli 10 vuotta että edes ymmärsi, kaikki ei johtunutkaan minusta. En ole Psykologi enkä asiantuntija kuin kokemuksieni perusteella, sekä opiskelemaani kirjallisuutta lainaten.
Jos koet, olet uupunut, keskustele esimiehesi kanssa. Jos tuntuu sinua ei kuunnella juttele todella luotettavan työtoverin kanssa tai työsuojeluvaltuutetulle. Jos olet yrittäjä, toivon olet muistanut rakentaa itsellesi sen aidon verkoston, jossa tämäkin on huomioitu, ettet kuormita vain perhettäsi tai kaada kaikkea yhden tai kahden ystävän niskaan. Älä unohda, työterveyshuollosta voit saada todella isoja apuja, joten älä pelkää vaan suhtaudu rohkeasti, avoimesti ja rakasta itseäsi asenteella. Kun rakastat itseäsi voit vasta sitten rakastaa toisia. Kuten joku viisas ihminen minulle joskus sanoi: ” Lomalla lomaillaan, eikä vain palauduta töistä”. Siinä onkin tämän päivän työkulttuureilla melkoinen haaste. Tasapainon saavuttaminen.
Mitä on työuupumus?
Työuupumus on sama kuin pitkäkestoinen väsymys, masennus tai turhautuneisuus. Kun yksilö sitoutuu työtehtäviin, jotka eivät tyydytä häntä, hänen kunnianhimoaan tai pyrkimyksiään.
Tunneperäinen reaktio työhön, epätasapaino suhteessa työtehtäviin. Vaatimukset suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin voivat olla erittäin kuormittavia. Tunneperäisesti voi olla yksilöllä ei ole ehkä kykyä käsitellä tunteita tai ei tunnista omia tarpeitaan kuten minulle kävi. Toiset ihmiset taas reagoivat muuttumalla kyynisiksi ja välinpitämättömiksi. Tai itseasiassa kaikki, huomaamattaankin koska kyseessä on ns. prosessi, jos asiaan ei puututa.
Uupumus fyysisen, tunneperäisen ja henkisen uupumuksen tilana, jonka saa siis aikaan pitkäaikainen ja kuormittava sitoutuminen vaativiin tilanteisiin.
Uupumus koostuu kolmesta ulottuvuudesta: -emotionaalinen (kokee voimat ovat aivan loppu) -depersonalisaatio (objekti, ei yksilö, negatiiviset ajatusmallit, kyynisyys, välinpitämättömyys) – ammatillisen tehokkuuden heikkeneminen (arvostuksen puute)
On tutkittu paljon, kuinka tätä kuormittavuutta ja uupumusta töissä helpottaa sosiaalinen tuki. Vastaavasti edellä kuvattuja vaiheita lisäävät yksilön oma negatiivinen / kielteinen asenne. Uupumus voi siis saada alkuna työympäristöstä tai yksilöstä. Tässä puhutaan Chernissin mallista asiatuntijoiden mukaan.
Joka tapauksessa uupumus on aina syy ja seuraus jostakin jatkuen erilaisin seurauksin, siihen kuuluu prosessi:
Leiterin ja Maslachiin prosessimallissa:
Työn ylikuormitus tai henkilöstöriidat aiheuttavat uupumisasteisen väsymyksen, josta seuraa ajan kanssa kyynistyminen ja negatiivisuus mikäli yksiöllä ei ole itsellä vahvoja kompetenssikeinoja hallita tilannettaan. Työn sosiaalinen tuki tai jopa tuki asiakkailta esimerkiksi asiakastyö voimavarana voivat vähentää tai hidastaa yksilön vajoamista negatiivisuuteen. Joten työtoverista kannattaa pitää hyvä huoli, leimaamatta häntä nega nega ihmiseksi. Taustalla on aina joku syy.
Negatiivisuus on luontainen suojautumiskeino jotain asiaa kohtaan. Vaarallista negatiivisuudessa työorganisaatiossa on se, että se tarttuu ja lamaannuttaa toisia, joten kaikkien työtehot laskevat. Onkin todella tärkeää pitää huoli, ettei työtoveri tai alainen kuin esimies pääse tähän pisteeseen. Asiaa voi nostaa ylös kysymällä vaikka ” Mitä kuuluu?” vastaus voi yllättää kysyjän. Kysyjän tehtävä on kuunnella ja olla avoin, luottamuksen arvoinen. Valmennuksissani olen todella usein käynyt tämän asian lävitse, kun aina joka paikassa on se ” negaihminen” mitä sille pitää tehdä. Irtisanoa? Poikkeuksetta nämä on aina jätetty omaan negaansa ja ignoorattu, ymmärrettävää muttei hyväksyttävää. Poikkeuksetta kun tähän puututtu rakentavasti, tilanteet muuttuneet positiiviseksi. Melkoisia tarinoita näistä olen kuullut ja valmennuksissa olen varautunut, että tämä on keskustelu, johon aina sytytään. Tää nega tyyppi löytyy joka duunista ja ei tiedetä mitä tehdä. Lähtökohtaisesti lähiesimiehen hommia, mutta fiksu työtoveri tarttuu asiaan fiksusti ja vie asian esimiehelle. Esimiehellä ja työnantajalla kun on vastuu työilmapiiristäkin työhyvinvoinnin kannalta viimekädessä. Eikä sitä nega tyyppiä kannata pelätä, negatiivisuus voi olla tosiaan uupumusta työstä tai perhetilanteesta tai hänen omista työllensä asettamista tavoitteistaan tai mistä vain. Kysy niin saat signaalin. Saatat toiminnallasi pelastaa yhden ihmisen masentumiselta! Siinä on päivän hyvä työ tehty useiksi päiviksi.
Palataan, kun persoona uupuu, väsyy, on luonnollista, että työntekijä alkaa suojautua uupumusta vastaan, mistä ikinä se johtuukin. Käytös voi heijastua asiakkaisiin asti. Kyyninen välinpitämättömyys on lähtökohtaisesti selviytymiskeino pitkäaikaisesta väsymyksestä. Seuraavaksi havaitaankin sitten ammatillisen tehokkuuden heikkeneminen ja sekös työtovereita ja esimiestä ärsyttää, jestas! Teoria perustuu vain siihen, että yksilö pyrkii säilyttämään sen mitä arvostaa ja saan pidettyä sen, mikä on tämä hänelle voimavara. Nämä voivat olla aineellisia kuten auto, talo, olosuhteisiin viittaavia työpaikka ja ihmissuhteet, tai itse arvostus, ammatillinen osaaminen, tieto ja raha.
Työuupumuksen ja masennuksen ero on kuvattu siten, että työuupumus – ainakin alun perin liittyy työhön, kun taas masennus ulottuu kaikkiin elämän alueisiin eikä välttämättä johdu työstä.
Työuupumuksessa tarvitaan työoloihin puuttumista. Masennustilojen yhteydessä yksilötason hoitoa.
No miten ihmeessä ihminen voi uupua töissä. Olen kuullut tämän lausahduksen lukuisilta esimieheltä, omilta kuin valmennettavilta urani aikana. ”Tämä on vain työtä. ” ”Ei työstä pidä ottaa stressiä. ” ”Relaa vähän…” Mahtoikohan yksilö tulla esimiehelleen tai työyhteisössä kuulluksi, kun on saanut näitä kommentteja?
Okei, mistä työuupumus syntyy ja mikä vähentää uupumista. Innokaskin ja työnimussa oleva työntekijäkin, kun ajan kanssa saadaan uupumaan. Koska juuri tämän olen itsekin kokenut, ihan joka kohdan ja siksi tuon esiin tämän erinomaisien Leiterin ja Maslachin mallin Työ leipälajina kirjasta.
- Työn kuormitus, ylikuormittuneisuus altistaa työuupumiselle ja sopiva työnkuormitus, jossa on positiivinen työn imu vähentää tätä ja yksilö on huomattavasti tuloksellisempi organisaatiolle.
- Vaikutusmahdollisuudet työhön, jos ei voi vaikuttaa työhönsä tämä lisää uupumuksen riskiä ja mahdollisuus vaikuttaa työhönsä nostaa taas positiivista virettä.
- Palkkiot. Työn puutteelliset palkkiot tai väärät odotusmahdollisuudet palkkioista lisäävät työuupumusta ja on riskitekijä uuvuttamiselle, kun taas oikeat tunnustukset ja palkkiot lisäävät työniloa, tunnetta ja arvostusta työstä.
- Yhteisöllisyys. Hajanainen työyhteisö, kuka, mitä, hä ilman selkeää prosessia, määriteltyjä tavoitteita ja yhteisöllisyyttä lisäävät uupumuksen riskiä, kun taas yhteisöllisyyden tunne, olipa se mitä vain ollaan samassa veneessä, on omiaan lisäämään työn imua.
- Oikeudenmukaisuus. Mikäli työssä ei ole oikeudenmukaisuutta tämä on omiaan lisäämään / aiheuttamaan uupumista ja turhautumista, kun taas reiluus, kunnioitus ja oikeudenmukaisuus lisää työn imua ja yksilö kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi jotain tärkeää yhteisöllisyyttä ja haluaa sitoutua tähän.
- Arvot. Arvokonflikti, yllätys yllätys, vaikka erimieltä pitää ja saa olla, on arvot sellainen asia, joissa on fiksua olla avoin ja kunkin omia arvoja kunnioittava yksilönä. Organisaation arvot taas tulee jalkauttaa siten, ettei arvo konflikteja pääse syntymään. Arvokonflikti on siis omiaan laukaisemaa uupumista ja yhteiset samat arvot lisäävät työn mielekkyyttä.
Kiva paketti pohdittavaksi. Tähän kun istutetaan vielä kunkin yksilön persoona, omat kompetenssit ja mahdollinen oma henkilökohtainen elämäntilanne ja tavoitteet uralla, nousee esimiestyö tai hr tehtävät arvoon, joka usein unohdetaan organisaation tavoitteita metsästäessä tai jos johtaminen on puhtaasti tehtäväkeskeistä.
Ihan loistavia keinoja huomioida, kun haluaa päästä tuloksiin, joita organisaatiossa on määritelty. Harvemmin, tänä päivänä paineet ovat yleensä niin kovat, ettei ns. pehmeisiin arvoihin haluta käyttää aikaa tai niihin ei uskota tai ei osata onhan esimieskin ihminen ja harvemmin sellainen, joka on täysin itsensä tunteva, joka tähän kaikkeen pystyy.
Voisin sanoa, kannattaa sillä olen tavannut organisaatioita, joissa näihin seikkoihin keskittymällä on saatu huikeita tuloksia työssä, tavoitteissa, tiimiytymisessä. Sairastumiset ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi. Melkö lailla kunkin yrityksen tai yhteisön kulttuuri asioita siinä missä ylemmän johdon juttuja, joissa lähiesimiehellä on merkittävä rooli. Vastuu on tietenkin myös työntekijöillä, jokaisella yksilöllä itsellä. Parhaimmillaan esimies onnistuu näissä tehtävissä luonnollisesti pätevyydellä mutta sillä että ensin tuntee itsensä niin kivuliasta kuin se peiliin katsominen meillä suomalaisilla usein onkin. Ja nyt tarkoitan peiliin katsomisella itsensä positiivisen kehittämisen kautta. Mitä paremmin tunnet itsesi, sen paremmin voit auttaa ja ohjata toisia.
Coaching kanssa voidaan näitä tunnistaa yhdessä, sekä miettiä niihin pelisääntöjä itsellesi tai työyhteisöllesi. Tunnistaminen on puolivoittoa ja yksilöllisen tilanteen tunnistamisen jälkeen voidaan rakentaa maalia. Matkalle tarvitaan aika monta mutkaa ja mindset muutoksia sekä r rutkasti ilon lähteitä.
Ota rohkeasti yhteyttä, katsotaan miten voin olla avuksi niin yksityishenkilöille, kuin työnantajan ohjaamana sekä johtotehtävissä toimivat.
Birgitta
Jos haluat tutkia aiheesta lisää esim. eläkevakuusyhtiön ohjeita ja ajatuksia, kilkkaapa alla olevaa linkkiä
Tiesitkö että tikkataulu antaa osviittaa onko teidän porukkanne uupumisen vaarassa, jolloin voidaan reagoida kuinka toimia.
Vastaa