Tämä blogiteksti syntyi vallan Aki Hintsan, Voittamisen anatomia kirjan kilvoittamana, etuajassa koska koin tämän tosi tärkeäksi.
Olen aina ollut terveyden ja hyvinvoinnin vahva kannattaja. Minulle on sanottu vaadin itseltäni liikoja, suorastaan ripitän itseäni sen lisäksi että aikani oli lukuisia vuosia kortilla koska panostin vain lapsiin, kotiin ja työhön. Yksinkertaisesti unohdin itseni. Tiesin kyllä niin ei saa tapahtua, olihan isäni käytännössä tappanut itsensä työllä, kun olin vasta 16-vuotias ja vuosi 1988. Liika yrittäminen siis voi kostautua pahasti. Less is more ja more is less; sitä olen opetellut ikäni, onnistumatta, vielä. Ikuista tasapainoilua.
Ai mitä tarkoitan. Kun tein työtä, vaadin valtavaa määrää työpäivän aikana ja laadun ylläpitämistä. Asenteeni oli työ tekijäänsä kiittää ja asiakas on aina numero yksi, koska maksaa palkan, joten en katsonut kelloa, kun tein töitä. Mitä tarvitsivat, hoidin. Jopa ne tarjoukset yömyöhällä, joita he eivät tarvinneet.
Lapsille halusin olla kuunteleva ja paras äiti, koska itselläni ei ollut äidin mallia kuin isoäitini vm 1920, niin kehitin huippuäidin. Pojat tuskin tätä allekirjoittavat? Halusin heiltä ei puutu mitään ja nyt en puhu rahallisista asioista vaan omasta ajastani, heidän tarpeiden täyttämisestä, ohjaamisesta ja opastamisesta. Huijasin käytännössä, jopa ettei ole peruskoulun jälkeen muuta kuin lukio, (näin heidän vahvuutensa ja heikkoutensa, persoonansa) ja ajattelin tämä turvaa heille useita eri jatko-opiskelupaikkoja elämän varrella. En koskaan näyttänyt heille omia opiskelutodistuksiani. Jälkeenpäin sain kuulla tästä. He eivät lapsena tietäneet tarinaani vain en, että isäni oli kuollut. Äidin kanssa ei suhde ikinä onnistunut. Olin siis jo leikki – ikäisenä jäänyt isän huolehdittavaksi. Pojista tuli Ylioppilaita, urheilevia, terveydestään huolehtivia ja kiinnittivät huolta ruokavalioon, nykyisin ilokseni myös laatuun. He ruokailivat aina kellon tarkkuudella, koska äiti oli määrännyt, vedoten etteivät treenit muuten onnistu. He ovatkin hyviä talouden hallinnassa, itsensä johtamisessa, taitavia sosiaalisesti, jopa empaattisia. Voin olla heistä ylpeä.
Ainut asia elämässäni, jossa asetin tavoitteet: ”Pojat YO-lakki päähän, sotilaspalvelukseen ja laske irti. Näin tein molempien kohdalla. Ei mikään helppo irti päästö. Mutta elinkö samaa elämää, kuin pojat kun olivat pieniä? No en, ja siitä pojat huomauttivat usein. He olivat hoikkia urheilevia nuorukaisia ja äiti ylipainoinen pullero, joka säntäili joka paikkaan, minuuttiaikataulut jotta pojat ehtivät jääkiekkotreeneihin tai mitä milloinkin. Koti ja talokin tuli pidettyä kunnossa siinä sivussa. Voinko hyvin? En, mutta puitteet olivat kunnossa. Kehitinkö itseäni, En. Olin käytännössä täysi idiootti. Tuolloin en nähnyt tätä, olin unohtanut itseni. Eikä niin pitänyt ikinä käydä! En nähnyt tilannetta ja arkeasni selkeästi koska ajoin jo himmeillä valoilla.
Kun urheilin, tai ylipäätään liikuin, vaadin aina korkeaa tasoa itseltäni. Ajattelin ettei ole mitään hyötyä vähemmästä. Kun kroppa alkoi oikutella ja tuli jumia, usein kuulin että liiku enemmän, kävele enemmän, venyttele enemmän. Arvaatte varmaan lopputuloksen. Kukaan ei puhunut levosta, rentoutumisesta ja oman ajan rakastamisesta, tai että yliliikkuvat nivelet omaava tyyppi ei juurikaan saisi venytellä, kun se venytys menee helposti yli. Kuopukseni tässä jokunen vuosi sitten sanoi minulle. ” Äiti eikö sun aivot ikinä pysähdy” tästä syntyi mielenkiintoinen keskustelu, tyhjä tila päässä, ei ajatuksia. Kuopukseni osaa kuulemma tämän, minä vasta harjoittelen, että pääni olisi joskus tyhjä ajatuksista. Mindfulness ja meditaatio ovat tässä auttaneet, joskus jopa onnistun. Tämä polku alkoi pari vuotta sitten päivittäisillä hengitysharjoituksilla.
Oli aivan mahtavaa ahmia Aki Hintsan Voittamisen anatomia kirja. Sain mieletöntä vahvuutta omille käsityksilleni ja olin oikeassa, tarvitsin vain tämän kirjan tuoman vahvistuksen. Kun olin kirjan puolivälissä laitoin viestin ystävälleni, ” Tässä kirjasuositus, oikealla tiellä ollaan, taidan soittaa Geneveen ja tarjoutua sinne töihin koska tämä niin mun ajatusmaailmaa” Ystäväni vastasi: ” Älä mee, se on kuollut”. Mietin mitä ihmettä, taasko sivistyksessäni on aukko. Googletin välittömästi ja tosiaan kuollut mies 2016. Jäin pohtimaan mitä itse tein tuolloin, olisihan tämä nyt pitänyt tietää. Noh elin melkoisissa paineissa itse tuolloin isojen työmuutosten ja taloudellisten haasteiden aikaa. Sain herätyksen taas. Tänä syksynä se oli toinen samasta asiasta.
Mikä herätys? Olen syyllistänyt itseäni kaikki työvuoteni, kun iltaisin en enää jaksa painaa tarjouksia maailmalle tai ylipäätään kun tarvitsen palautumisaikaa. Tunsin syyllisyyttä, kun en vain jaksanut. Koin tarvitsevani pesäeron työn ja oman ajan välillä mutta samaan aikaan koin myös syyllisyyttä. Sisälläni eli jatkuva pelko töiden menettämisestä ja epäonnistumisesta, vaikka niihin ei ollut syytä. En vain koskaan saanut palautetta, aina vain vaadittiin ja olin kiltti, tunnollinen tyyppi, joka suoritti. Myöhemmin pelot kyllä toteutuivat, valitettavasti minunkin kohdallani. Pystyin ottamaan etäisyyttä työhön ja kotiin vain urheilulla tai liikunnalla ja sen piti olla oikeaa liikuntaa ei mitään diibadaaba joogaa tai kevyttä tepastelua metsässä. Hurja ajatusmaailma minua on tuolloin kyllä ohjannut. Piti tulla hiki ja hengästyä sekä paikat kipeiksi että tiesi treenanneensa. Juu, ylipainoa 10-20kg, ruuhkavuodet, työpaineet vaatimukset olivat aina korkeita ja olin myös totaali yksinhuoltaja, silti en sallinut muuta. Enkä laihtunut koskaan päinvastoin vaikka söin mielestäni terveellisesti. Laihduin levossa, hyvillä unilla ja lomilla useampia kiloja, se oli mielestäni hassua, silloin. Niin ja joku tunnistaa tästä jo tunnelukkoni…näiden kanssa on saanut painia etteivät ne ohjaisi minua enää haitalliseen suuntaan.
Kävin pari vuotta sitten keskustelun erään työkollegan kanssa. Hän kertoi että iltaisin vielä viettää aikaa töiden parissa, koneella ja iltarituaaliin kuului lasi viiniä ehkä sikari. Tämä jotta hän nukahtaa. Olin aivan kauhuissani ja koska koin tästä itse syyllisyyttä, en pysty samaan, suorastaan ripitin häntä, että näillä menetelmillä hänen unenlaatunsa ei ole hyvä, eikä palaudu, jos aina tekee vain töitä. Tänä syksynä entisiltä kollegoilta, heitä tavatessani kysyin mitä tälle henkilölle kuuluu. Ette tee enää yhteistyötä? ” Juu ei, hän kuoli neukkariin suorilta jaloilta parivuotta sitten, tappoi itsensä työllä”. Järkytyin ja hän oli mietteissäni useita päiviä, tämä kosketti minua paljon. Itselle tuli olo, että kyllä itseään pitää rakastaa ja syyllisyys laittaa romukoppaan. Työnantajat, jotka vaativat toistuvasti liikoja ja sanovat ” katsottava peiliin, jos ei onnistu ” ” syyllinen löytyy peilistä ”jne.… jotka vaativat vain määrää aina 150% tehoja eivät tästä eteenpäin ovat tulevia asiakkaitani.
No miten Hintsa tähän liittyi, tässä vaiheessa kirjaa olin skeptinen mietin mikä on se salaisuus, että jaksaa tuon kertomansa työmäärän ja haasteet ja voi itse hyvin? Ei kuulosta muulta kuin työnarkomaanilta? Noh en tiennyt kirjan loppua ja tässä kohtaa suosittelen kirjan sivuille pikaisesti, jos yksikään seikka tekstissä osui tai upposi ja elämäsi on sinulle tärkeä.
Tässä samaan aikaan olen opiskellut työhyvinvoinnin johtamista ja kai tällä joku tarkoitus on kun oivallusten määrä on melko lailla korkea, mutta suomalaiset yritykset kovin vähäisesti näihin seikkoihin viimekädessä panostavat, tutkimukset antavat jopa lukua 65% yrityksistä jossain määrin panostaa, mutta sekin vajaata ja kuka määrittelee tavoitteita, päämääriä ja tavoitteidenseurantaa henkilöstön hyvinvoinnille, seikalle joka kiistatta lisää tuottavuutta yrityksen liiketoiminnassa tai julkisen sektorin tuottavuus ohjelmissa. Tutkimustuloksen karmaisevan heikot tulokset eivät saa tässä postauksessa edes tilaa. Panta kiristyi liikaa. Mahdollisesti teen tästä oman postauksen jossain vaiheessa ja lisään linkin aiheeseen. Niin tai näin, vastuuhan on kuitenkin itsellä. Miten annamme aikaamme toisille? Anammeko kaiken energian työlle ja sitten emme jaksa pitää huolta itsestämme ja läheisistämme?
Oman elämän johtajuus, ota se käsiisi. Haa niinhän mä olen tehnyt. Mutta nyt sanon en ole edes ymmärtänyt koko asiaa. Jos minulta kysytään, kuka hallitsee aikaani, vastaan ympäristö, vaatimukset, taloudellinen tiukkuus, työ, en osaa sanoa ei, koen täytyy auttaa toisia ja puhelimen soidessa vastaan siihen miltei poikkeuksetta, vaikka olisi mikä tilanne…. Hei, eikö tähän kysymykseen kuka hallitsee aikaasi? – pitäisi vastata MINÄ, erityisesti kun lapsenikin viilettävät jo kaksinumeroista 2:lla alkavaa lukua? Mahtoiko minulla olla tässä aukko toiminnassani? Mahtaako tässä olla syy siihen, että aika ajoin koin olevani uupunut? Tarvitseeko minun olla aina käytettävissä? Miksi minun täytyy kantaa vastuu / tehdä asiat, kun organisaatiossa muut eivät toimi ajallaan ja prosessi kaatuu minun harteilleni vieden iltani? Onko työnantajalla tähän oikeus? Kyllä työnantajalla on oikeus, valitettavasti määräysvalta, on alistuttava tai keskusteltava. Keskustelu on fiksua yhdessä pohtien, miten tätä ei enää prosessissa syntyisi. Työnantajalla on myös vastuu yksilön ja työyhteisön hyvinvoinnista. Mutta seurataanko sitä? Ymmärtääkö työnantaja / lähiesimies tämän? – ei aina, valitettavasti. Tämä on tullut esiin lukuisissa tutkimustuloksissa, omista kokemuksistani ja kertomuksista työelämässä. Johonkinhan täytyy perustua, ettei Kela enää hyväksy lääkärintodistuksia sairaslomista ” työuupuminen”. Koska kyseessä on työnjohdollinen ongelma, ja yksilön vastuun ottaminen itsestä. Kun luet tämän, toivon tässä tapahtuu parannus juuri sinun elämässäsi.
No nyt kun olet jaksanut lukea pitkän vuodatukseni, on ehkä aika antaa työkaluja seikkoihin.
Työkalut ovat omiani ja Aki Hintsan kirjasta poimittuja. Rohkenen tuoda hänen ajatuksiaan tässä myös koska kirjan mukaan se oli hänen tavoitteensa. Tutkimustulokset ja työkalut käyttöön myös köyhille, toivon tällä hyvällä tavalla osaan kunnioittaa hänen tahtoaan, mutta korostan, se on kirja, joka kannattaa hankkia omaan hyllyyn, uskon se puhuttelee sinua eri elämäntilanteissa eri tavoin.
Vinkkejä omaan hyvin vointiin:
Mieti ketkä ovat tärkeitä ihmisiä sinulle? Jos se on vaikeaa, mieti kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle, josta ei ole paluuta. Tämän jälkeen pidä ikuisesti huoli, vietät heidän kanssaan läsnä olevaa aikaa riittävästi. Muut voit tarvittaessa karsia minimiin, ne ihmissuhteet kestävät, jos on tarkoitettu niin.
Mitä haluat elämältä nyt ja tulevaisuudessa, mikä on unelmasi, kirjaa ne ylös. Jos et tiedä, tee vaikka aarrekartta auttamaan. Määrittele tavoitteesi aikatauluta se tee suunnitelma, seuraa ja toteuta se. Ettei käy niin että kun olet 47 vuotias, sinulta kysytään mitä haluat olla 70 vuotiaana? Annat sujuvan vastauksen. Fine, sinulla 23 vuotta aikaa, kuinka toteutat tämän? Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä.
Mieti ihmissuhteita, joita sinulle on ympärilläsi, raivaa ne pois, jotka toistuvasti vievät energiasi ja loukkaavat sinua. Ennen raivausta, anna mahdollisuus oikaista mutta älä liian monta kertaa. Kynnysmatto ei saa olla. Sitten annat anteeksi ja päätät itse, miten ole tekemisissä jatkossa tai oletko ollenkaan. Sun elämä ja aika, sinä määräät sen laadun ja sisällön. Elämä on lahja, älä hukkaa sitä.
Huolehdi että elämäsi pyramidin pohjalla on suuri sosiaalinen verkosto tai sosiaalinen elämä, laadukas. Ei määrä vaan laatu ja oma – aikasi heille. Voisit vaikka piirtää itsellesi pyramidin ja nimetä nämä ihmiset sinne.
Siinä missä listaat positiivisia asioita, kirjaa myös stressitekijöitä. Poraudu niihin, mihin voit vaikuttaa, mihin et. Miten suojaa itsesi niiltä tekijöiltä, joihin et voi vaikuttaa? Miten voit vaikuttaa niihin, joihin voit? Esimerkiksi yleinen arkinen hyvinvointi, voit herätä iloisena. Oma talous, työ, perhe, lapset, parisuhde, ihmissuhteet? Tuohon talouteen teen myöhemmin postauksen tavallisen tallaajaan näkökulmasta ja annan vinkkejä omasta kokemuksesta.
Kehitä vuorovaikutustaitojasi. Opettele ymmärtämään ja hyväksymään että olemme kaikki erilaisia ja ajattelemme eri tavoin. Jokainen yksilö on arvokas ja rikkaus.
Ole avoin eri kulttuureille, kuuntele ja ole kiinnostunut. Onko siellä jotain mitä haluaisin tuoda omaan elämääni?
Mitkä asiat saavat sinut rentoutumaan? Mieti ne, mielellään kirjaa ylös. Laita ne kalenteriisi, anna niille tilaa elämässäsi. Tähän ei hyväksytä raskasta liikuntaa eikä alkoholia siinä missä muitakaan haitallisia elämäntapoja. Mietin niitä, jolloin palaudut ja kuinka paljon tarvitset tallaista aikaa, se on muuttuva käsite mutta voi pelastaa monta kiireistä aikataulua.
Kun teet jotain, sitoudu ja päätä onnistut. Mieti ennen päätöstä sitoutua riskit, jotka voivat viedä intohimosi, uskosi päämärästä, tee niille suunnitelma, ettei ne voi lannistaa sinua. Hyväksy joku asia lannistaa vääjäämättä, mutta uskot ja tiedät sen, se on tilapäistä. Usko itseesi.
Rakasta itseäsi. Terveellä tavalla.
Harrasta liikuntaa. Pidä kunnostasi huolta. Kun sinulle sanotaan, liiku liiku, treenaa ja trenaa enemmän, kurkkaa ensin, että arkiliikuntasi on oikealla tasolla. Testaa oma liikkuvuutesi, netti pullollaan siihen ohjeita, jos rajoitteita, hoida ne ensin kuntoon. Treenillä voit jopa saada lisää tukkoja, kuten minä. Jos kalenterisi on tiukka, treenaaminen niin tärkeää kuin se onkin, saa tilanteen pahenemaan. Oikea arkiliikunta on 7500 -10000 askelta vuorokaudessa ja ilokseni löysin tutkimuksen, 13 min hula-hula vannetta päivässä vastaa tätä. Me olemme erilaisia. toiset ovat sohvaperunoita, toiset kuten minä ikuisia touhuajia, että pitää muistuttaa, että sohva on olemassa ja sinne on lupa mennä. Hae tässä kultainen tasapaino. VASTA sen jälkeen alat treenaamaan ja sekin olisi hyvä olla monipuolista ja unohda treeniohjelmat, ellei niissä lue ” stressipäivä” ”itkupäivä” ”ilopäivä” ”sadeilma” ”olen energinen” jne.…. Ihan vain, ettei kroppa stressaannu molemmista päistä. Jokainen treeni on elimistön stressitila, tiesitkö? Hyvä stressi hyvästä ja liika pahasta. Hae tasapaino, less is more. Kuuntele kehoasi ja huolehdi palaudut työstä, matkoista kuin liikunnasta, stressistä. Sun oma suoritus elämässäsi on pyramidin huippu, pikku osa kokonaisuutta sosiaalisen elämän ja työn jälkeen. Miten tuo energia on viety tai saatu pyramidin alemmilta tasoilta eli sosiaalinen elämä ja työ/opiskelu, vaikuttavat tähän sinun pieneen huippu osioosi pyramidissa. Älä vaadi itseltäsi liikoja vaan tilanteen mukaan ja olosuhteet huomioiden. Älä kuitenkaan jätä vaatimatta mitään.
Ravinto. Meillä jokaisella on erilainen genetiikka ja DNA, veriryhmä. Miten meille kaikille voi sopia sama ruokavalio? No ei sovi. Itselläni on yksi uupumisen syy ollut ruokavalio, vaikka luulin syöneeni terveellisesti. Kerron siitä toisessa postauksessa, miten minusta tuli ketogeenisen ja Vhh ruokavalion suosija. Hae oikea, juuri sulle sopiva ruokavalio rohkeasti. Kuuntele itseäsi, älä ohjeita. Itse olen onnellinen tein kropastani testilaboratorion, hoikistumisen ja liikunnan ilon saamiseksi takaisin elämääni. Prosessi on vielä harjoitteluvaiheessa mutta voi olla se on harjoittelua loppu elämän. Hyväksyn sen. Mutta se mikä varmasti sopii kaikille näin maallikkona, uskallan sanoa: SYÖ MAHDOLLISIMAN PUHDASTA JA ALKUPERÄISTÄ RUOKAA. Vältä prosessoituja ruokia.
Nuku, nuku oikein ja riittävästi. Ei ole olemassa ihmistä, jolle riittää 6h yöunet. Ennen yöunta tulee rauhoittua useampi tunti, yhdelle riittää 1 toiselle 2. Eli ei tietokonetta, ei liikuntaa. Itse en voi harrastaa minkäänlaista liikuntaa illalla tai uneni siirtyvät. Kirjoja luen, toisinaan ne herättävät kiinnostukseni ja innostun, jolloin uni siirtyy, joten ihan mitä vain en ennen unta voi lukea. Joskus kuutelen chakra meditaation tai muuta uni musiikkia rentoutuakseni ja hengittääkseni sen sijaan että ottaisin nukahtamislääkkeen. Jos niitä tarvitset, voisit kokeilla melatoniinia ja jos kyse vain nukahtamisongelmasta suosittelen suihketta, minulle se toimi ja teki minusta onnellisen nukkujan. Uneni siirtyvät, jos kotioloissa illalla riitaa eli isoäidin viisaus älä anna auringon laskea vihasi ylle on todella hyvä ohje. Yksi nukahtaa eri tuoksujen avulla kuten laventeli kasvi makuuhuoneessa. Eteerisiä öljyjä en käyttäisi, eivät taida olla ihan myrkytöntä hengitysilmalle. Kasvi taas puhdistaisi sitä. Vuoden ajat vaikuttavat myös uneeni. Talvella nukahdan helpommin ja herään huonommin, tarvitsen hempeän kirkasvalolampun herättelemään. Kesällä taas kiitos auringonvalon aamulle herään helpommin, mutta illalla unihygienia kuten makuuhuoneen viilennys, pimeyden takaaminen ja hiljaisuus ovat isossa roolissa. Mitenhän tämä olisi, jos asuisin päiväntasaajalla? Itse en omista mitään älysormusta, mutta aika ajoin seuraan unen laatua ilmaissovelluksilla ja ne ovat auttaneet minua tunnistamaan aamuisin olostani, miten olen nukkunut. Juu niin pitkälle meni se, että unohdin itseni. Kuinka kaikessa itse etenen, mahdollisesti kirjoittelen joskus lisää.
Jos päätät tehdä muutoksia, Aki Hintsan mukaan vain kolme muutosta kerrallaan on hyvä ja mahdollista onnistua: Eli ei muuta kuin kohti positiivisia muutoksia, pienin askelin ja asukoon Onni ja Ystävyys meillä ja Teillä.
Onko sinulle omaan hyvinvointiin vinkkejä jaettavaksi, toimivia? Jaa ne toki meille kaikille, koska me kaikki olemme erilaisia. Just sun vinkistä voi olla apu toiselle.
Ehkä oivallat miksi minusta tuli Coach, Life Coach, elämänhallinnan valmentaja ja kuinka paljon voin antaa sulle apuja sun elämässäsi, kun olen itse aika lailla taaperrellut mutkikkaita polkuja.
https://www.birgittan.fi/https-www-birgittan-fi-life-coach/
Vastaa