Miten ylläpitää työkulttuuria ja toimivia työympäristöjä etänä, muuttuuko työpaikankulttuuri? Jatkuvat muutokset?
Meillä on arjen sankareita tai etätyöntekijöitä, joiden työyhteisö on kutistunut ruutuun. Pahimmillaan ruutu on pimeä, ja henkilö, jonka kanssa pitäisi kommunikoida, ei rohkene painaa nappia ” kameraa päälle”, jolloin voisimme tulkita myös muuta kuin puhetta ja tekniikan muuttamia äänen sävyjä. Viestimme myös eleillä ja ilmeillä, ilman näitä elementtejä viestit jäävät vajaaksi, ja tulkinta käy raskaaksi ja väärintulkinnan riski kasvaa. Henkinen kuormamme kasvaa, kun emme kohtaa ihmiskasvoja, aivomme on luotu kohtaamaan muutakin kuin ruudun. Olemme laumaeläimiä.
Näillä koronan uuvuttamilla ihmisillä ja arjen sankareilla, on usein myös esihenkilö, näinä päivinä hänkin tavalla tai toisella ei ehkä 100 % voimissaan. Työnantajat ovat kuitenkin vastuussa henkilöstön hyvinvoinnista, siinä missä muistakin tehtävistään. Vastuullinen esihenkilö ei vie omaa painettaan alaisiinsa, elein, puhein, teoin vaan keskittyy ratkaisuihin ja palvelemaan työntekijöitään, määrätietoisesti ja auktoriteetilla kohti tavoitteita. Olemaan valmis määrittelemään tehtävät, tavoitteet kunkin yksilön kohdalla uudelleen ja uudelleen mikäli yhtälö näissä olosuhteissa on liian haastava, tai tehtävät muuttavat työntekijän yli – tai ali- suoriutujaksi. Yksilöllisen sparrauksen ja kuuntelun tarve korostuu.
Arjen sankarit, jos eivät toimi suoraan eturintamalla, muutoin kentällä tai kosketuksissa toisiin ihmisiin kuulen sanottavan, stressaavaa ja pelottavaa kun mikään ei ole kuin ennen, eikä huomisesta ole tietoa, tai sitten ei mun elämä ole muuten muuttunut kuin maski naamalla painetaan töitä, näin mentiin pari vuotta, epävarmuudessa. Molemmat hiukan huolestuttavia ja kertoo, ettei kaikki ole ihan hyvin. Toki, elämme aikaa, jolloin meidän tulee erityisesti keskittyä asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Työhön liittyviä myönteisiä piirteitä ja kokemuksia on hyvä vahvistaa.
Ilokseni ole kuullut esihenkilöistä ja johtajista, jotka ovat aidosti ja oikeasti huolissaan henkilöstön jaksamisesta, suoriutumisesta. Heillä monella alkavat vain keinot olla loppu, miten sparrata ihmisiä jaksamaan ja mihin työnantajan vastuu päättyy yksilön hyvinvoinnista? Siinä vaiheessa kun ollaan terveydenhuollon ovella tai etävastaanotolla, ollaan jo myöhässä. Auttamattomasti.
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen korostuu erityisoloissa. Sekin tuottaa haastetta maskit naamalla, kun elekieli ja kasvojen ilmeistä näkyvät vain murto osa ja äänikin on vaimennettu maskin taakse.
Yksilöiden reagointi on aina yksilöllistä. Jokaisella on erilainen elämäntilanne, jota ei ehkä työssä edes tiedetty. Kukin reagoi eri tavoin rajoituksiin ja pitkittyneeseen poikkeustilaan. Huoli huomisesta on enemmän tai vähemmän ihmisten huulilla. Pandemia järkytti ihmisen perustarpeita, eli syvintä, turvallisuutta ja sosiaalisia kontakteja. Olitpa introvertti tai ekstrovertti, perustarpeesi tulevat ihmisen fysiologiasta siinä missä syöminen ja nukkuminen. Jokaisen tunteet ja kokemukset ovat yksilöllisiä ja jokaista tunnetta tulee myös kunnioittaa. Ja kun tästä päästiin meillä, alkoi sota euroopassa, energiakriisi, inflaatio ja mitä sitten? Onko teillä tämä otettu huomioon työssä suoriutumisessa? Onko tästä päästy palautumaan työelämässä ja yksilötasolla? Minun matikallani ei koska palautuminen on myös yksilöllistä, näihin on reagoitu yksilöllisesti ja palautuminen kestää vähintään puolet siitä mistä piti palautua… Pistäähän tämä miettimään. Tulostakin pitäisi tehdä inflaation laukatessa.
Esihenkilöille ja työyhteisöille tämä on mieletön mahdollisuus ja loikka kauan puhuttuun itseohjautuvaan työn tekemiseen, itsensä johtamiseen. Toiset ovat luontaisesti itseään johtavia, joilla on riski uupua tehtävien, kun työn rutiineissa ei ole keskeytyksiä. Toinen ääripää taas ei saa mitään tehtyä, vaan aika menee itsensä löytämisestä vääristä toimista, tai jopa itsensä syyllistämisestä, kun aloitekyky ilman työyhteisön tuomaa flowta, tai tukea uupuu.
Jäätävä mahdollisuus oppia tunneälykkäiksi johtajiksi, tuntea eri ihmisiä eri tilanteista ja coachata heitä kohti tavoitteita tai tehtäviä. Luottamus työhön, tekijöihin ja osaamiseen. Sparrata ja tulla sparratuksi.
Kun luen tutkimusta suomalaisesta työhyvinvoinnista ja johtamisesta, sekä siinä tarvittavasta merkittävästä muutoksesta kansantalouden eduksi vuodelta 2015, tietenkin yrityksenkin, ajattelen mikä mikä mahdollisuus yrityksillä oppia tuntemaan yrityksen voimavarat eli henkilökunnan, heidän vahvuutensa ja kehittää niitä, yhdessä.
Management By perkele, tai turhien lupausten aika on ohi, tai ollut jo vuosikymmeniä sitten. Vaikka kuinka esihenkilöt alkavat olla koulutettuja tai opiskelleita, jotenkin ne opitut eivät mene käytäntöön tai niitä ei uskalleta käyttää. Toistetaan vanhoja opittuja kaavoja. Hyvä esihenkilö työskentely vaati paljon tunneälyä, ihmistuntemusta, ratkaisukykyä, ymmärrystä ja empaattisuutta unohtamatta rooliaan ja yrityksen asettamia tavoitteita. Alainen taas harvemmin muistaa esihenkilön asetelmaa vastata molempiin suuntiin ylös ja alas, joten yhtälö ei aina ole niin yksinkertainen, mutta ymmärrystä voi lisätä puolin ja toisin, jolloin vuorovaikutus ja keskeinen ymmärrys sekä luottamus lisääntyvät. Auktoriteetti ansaistaan.
Vinkit esihenkilölle:
Kysy usein, miten voit? Mitä kuuluu? Myös lomautettujen kanssa on hyvä pitää välittävällä tasolla yhteyttä.
Anna katsekontakti ja korvasi työntekijällesi. Anna keskeytyksetön aikasi, osoita olet kiinnostunut ihmisenä ja kuinka kokee työt tällä hetkellä. Kiitä. Kiitä vaikka ei olisi kiittämisen aihetta, mutta tee se aidosti. Keskity positiivisiin seikkoihin.
Tsemppaa ja sparraa, anna uskoa huomiseen. Kerro tarinoita, jaa kertomuksia, jolloin ihminen myös tuntee kuuluvansa johonkin, sen sijaan että lilluu unohduksissa arjen sankarina toisten etäillessä tai toisin päin.
Käy myös läpi mitä tunteita tämä herättää, kun henkilöstöt toimivat niin erillään vanhan totutun tavan mukaan. Mikä siinä on hyvää, mikä on toisin kuin ennen ja mikä olisi optimaalisin tilanne. Viisaus asuu työntekijöissä, jokainen on arjen sankari.
Avaa rohkeasti vaikeitakin keskusteluja, kuten yksinäisyys, töiden jäsentely erityisesti etätyötenkijöiden osalta ergonomia ja järjestäkää vaikka hulluimpia jumppahetkiä yhdessä.
Vinkit alaiselle:
Älä jää yksin. Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Opettele kysymään, jos kaipaat työssä vastauksia tai tukea, ajatusten vaihtoa, pyydä.
Tauota työsi, useammin kuin olet tottunut.
Pidä taukojumppaa ja tarkista ergonomia, jos olet etänä.
Pidä huoli rutiineista ja sosiaalisista suhteistasi. Tee asioita, joista sulle tulee hyvä mieli, siihen jää nyt enemmän aikaa, kun se ei mene työmatkoihin.
Arjen sankarit, luotte uutta työkulttuuria työpaikallanne. Kohtaatte ihmisiä, nauttikaa. Hymyile ehkä enemmän sille, jolle olet ehkä viikon ainut ihmiskontakti. Kun väsytte, levätkää sillä jännittyneenä levon ja unen tarve kasvaa.
Menestyjillä on toimivat rutiinit, luo omasi ja anna itsesi loistavaa!
Tiimi voi myös yhdessä sopia miten aktivoitte toisianne, tai työn luoteen mukaan, vaikka viikoittain. Ette voi arvatakaan miten vahvoja olette tiiminä tämän jälkeen!
Voit myös käyttää apuna kuormitusvaakaa, objektiiviseen tarkasteluun.
https://kuormitusvaaka.ttk.fi/