Itseohjautuvuuden kerrotaan tutkimusten mukaan edistävän työhyvinvointia ja innostunutta otetta työhön. Tiukkaan piintyneet käytännöt, kaikista langoista kiinni pitävät pomot ja hierarkkinen, jäykkä organisaatio syövät tilaa itseohjautuvuudelta. Kukaan ei myöskään voi olla yksikseen itseohjautuva, eikä se olen kaikilla ole luontaista kykyä, joka tuo omat haasteensa silloin kun tulisi toimia itseohjautuvasti onnistuakseen organisaatiossa työntekijänä. Tästä syystä tämäkin olisi tärkeää tunnistaa organisaatiossa ja nimetä sekä keskustella esihenkilö- alais keskusteluissa.
Itseohjautuva henkilö toimii omaehtoisesti. Hän ei tarvitse jatkuvasti ulkopuolista ohjausta, kontrollia tai varmistelua tekemisilleen. Kyse on yksilöllisestä kyvystä, taipumuksesta ja rohkeudesta työskennellä yhteisten päämäärien eteen itsenäisesti, parhaan harkintansa mukaan.
Itseohjautuvuus toimivat rakenteet, prosessit ja kulttuurin sekä pelisäännöt. Suurin osa ihmisistä kaipaa työhönsä omaehtoisuutta.
– On enemmän tilaa päättää, miten ja milloin työn tekee. Esimerkiksi pandemian pakottamassa etätyössä yhteisöllisyys kärsi, mutta autonomian kokemus saattoi jopa kasvaa, sanoo tutkija ja tietokirjailija Frank Martela.
– Kun itseohjautuvuus toimii hyvin, se synnyttää työn imun kokemuksia ja voi vähentää stressiä ja uupumista. Jos taas toimintaympäristö koetaan sekavaksi ja työn tarkoitus sekä päämäärä epäselviksi, voi itseohjautuvuuden odotus synnyttää kuormitusta, sanoo Larjovuori. Riitta-Liisa Larjovuori, työhyvinvoinnin tutkija Tampereen yliopisto.
Parhaassa tilanteessa tunnistetaan ihmisten erilaiset kyvyt ja saadaan ne mahdollisimman hyvin käyttöön sen sijaan, että pysyteltäisiin kerran luotujen tehtävärajojen sisällä.
Itseohjautuvuus on arvokas taito.
– On osattava tunnistaa omia voimavaroja, eikä odottaa, että joku muu sanoo, mikä on tarpeeksi ja milloin on lupa pitää tauko. Pitää myös osata arvioida omaa työnjälkeä. Ja asettaa rajoja erityisesti epähierarkkisissa organisaatioissa, joissa työpyyntöjä voi tulla monelta suunnalta eivätkä ne suodatu esihenkilön kautta. Jos ei pysty sanomaan ei, ja rajaamaan omaa työtään, on vaarassa uupua, Larjovuori sanoo. Tällöin nousevat arvoonsa työntekijän kyvyt johtaa itseään, tunnistaa rajat siinä missä Flown vaarallisuus hyvinvoinnille, unohtamatta työelämän ja oman elämän hallinnan yhteensovittamista. Meillä näitä kutsutaan Worklife balance ja itsensä johtamisen valmennuksiksi ja voin kertoa valmentajana, mestaritkin harjoittelevat tätä. Näiden avaaminen avoimesti työyhteisössä, lisää ymmärrystä ja yhteistä työhyvinvointia ja lisää rakentavia vuorovaikutustaitoja. Elementtejä, jotka luontaisesti kasvattavat yrityksen tuloskuntoa ja tuloksellisuutta.
Teksti sisältää otteita lähteestä, jonka voit lukea kokonaisuudessaan täältä.