Henkilökohtainen valmentaja tsemppaa tavista siinä missä huippu-urheilijaa tai johtajaa. Sinä päätät, mihin haluat muutosta: työhön, parisuhteeseen, fyysiseen kuntoon vai elämään yleensä. Usein vielä kohtaa kysymyksiä tästä lajista, joten löydettyäni tämän artikkelin Iltalehdestä, päätin laittaa teille tänne luettavaksi.
Coaching on melko uusi ohjausmenetelmä suomessa ja olen kohdannut Coacheja, ilman aitoa pätevyyttä. Se kannattaa tarkistaa, kun valitset Coachia. On olemassa myös sanonta, hyvä Coach voi coachata vain sen yli minkä itse on mennyt. Siksi ehkä valitsin tämän kohtuu avoimen tieni, idealisti kun olen.
Ehkä jo lähivuosina suomalainen sanoo yhtä luontevasti menevänsä koutsinsa luokse kuin sanoisi menevänsä hierojalle.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa omavalmennus on jo arkipäivää.
Suomessa aletaan vähitellen tuntea henkilökohtainen kuntovalmennus eli personal training ja yritysjohtajien coaching sekä uravalmennus. Vieraampia ovat sen sijaan yksityishenkilöille tarjottava elämäntaitovalmennus eli life coaching, ravintovalmennus tai rakkausvalmennus.
Elämä hukassa?
Iltalehden artikkelin (linkki lopussa alkuperäiseen tekstiin) Marjut Hallavo uskoo, että nykyajassa on tilausta henkilökohtaisille valmentajille: kuuntelijoille, sparraajille, kannustajille.
– Kiireen keskellä ihmiset alkavat olla hukassa elämänsä kanssa. Yhä useammalta katoaa ajatus siitä, kuka minä olen, mitä haluan, ja miten siihen voisi päästä. Mitkä ovat ne arvot, joiden mukaan haluan elää?
Kaiken valmennuksen — henkisen ja fyysisen — taustalla on muutostarve. Haluamme laihtua, kiinteytyä, kehittyä työssämme tai tulla onnellisiksi.
– Keskeistä on oma motivaatio. Ilman sitä valmennus ei tuo tulosta, Hallavo painottaa.
Irti vanhasta
Erilaisten omavalmentajien määrää ei tilastoi kukaan, mutta luultavasti Suomessakin puhutaan jo tuhansista valmentajista. Pelkästään kuntovalmentajia on vähintään satoja.
Toistaiseksi ilmiö keskittyy pääkaupunkiseudulle, mutta tarjonta lisääntyy ja leviää vauhdilla.
Elämäntaidon valmennuksen idea on sama kuin urasparrauksen, mutta näkökulma on kokonaisvaltaisempi.
– Etsimme tapoja hyödyntää elämän tarjoamat mahdollisuudet, Marjut Hallavo selittää.
– Jokainen on oman elämänsä asiantuntija, joten valmentaja ei kerro, mitä pitää tehdä. Sen sijaan hän kuuntelee, kyselee, pohtii ja auttaa irtautumaan lukkiutuneista malleista.
Terapeutteja valmentajat eivät ole, joten isojen sisäisten ristiriitojen
ratkaisu jätetään toisille ammat-tilaisille.
Ylellisyyttäkö?
Eikö ystävien tai puolison tuki sitten riitä? Hallavon mukaan läheiset ovat usein jo liian
lähellä, joten keskusteluista voi tulla subjektiivisia.
Kaikilla ei enää edes ole henkisiä turvaverkkoja.
– Valmentaja keskittyy asiakkaaseen sataprosenttisesti ainoana motiivinaan auttaa
elämässä eteenpäin.
Nykymaailmassa Se on aika ylellistä.
Alkuperäinen julkaisu IL 01.09.2008 klo 12:25
Vastaa