Maailma on kutistunut monella meistä työn ja arjen sankareista pieneen ruutuun. Ruutuun, joka on korvannut työpisteet ja työpaikan taukotilat, ihmisineen päivineen. Pahimmillaan tuo ruutu on vielä pimeä, kollegoiden tai asiakkaiden pitäessä kameroitaan kiinni.
Yhteyden ja ymmärryksen löytyminen on vaikeampaa, kun sanattomat viestit, kuten ilmeet ja eleet jäävät tavoittamatta. Ilman näitä elementtejä, tulkinta käy raskaaksi ja väärinymmärrysten riski kasvaa. Myös lähityössä maskit saattavat heikentää tunneviestien ymmärrystä, jos emme esimerkiksi näe lämmintä hymyä suojien takaa.
Töitä pitäisi silti pystyä paiskimaan entiseen tahtiin epävarmuuksien keskellä, ja ehkä itsenäisemmin, mihin olemme tottuneet.
Myös esihenkilöt ovat joutuneet koville näinä erikoisina aikoina, eipä heiltäkään kukaan lupia kysellyt toimintaympäristön yhtäkkiseen muutokseen.
Vastuullisen esihenkilön ei oleteta vievän omaa painettaan alaisiinsa, vaan hänen tulisi pystyä keskittymään, paitsi tehtäviinsä, myös alaistensa auttamiseen ja ohjaamiseen alati muuttuvassa ympäristössä. Olemaan valmis arvioimaan resurssit ja tehtävät jatkuvasti uusiksi. Se mikä toimi eilen, ei välttämättä riitä enää tänään. Yksilöllisen sparrauksen ja kuuntelun tarve korostuu. Kuka muuten huolehtii esihenkilön jaksamisesta?
DIGILOIKKAA JA ITSEOHJAUTUVUUTTA
Olemme kaikki tehneet valtavan digiloikan, mutta myös benjihypyn kohti itseohjautuvuutta, olimme tähän valmiita tai emme. Varmasti näistä taidoista tulee aikanaan itsestäänselvyyksiä, jaloja sellaisia, mutta tässä kaiken keskellä, on ymmärrettävää, että välillä huimaa.
Toisilla on luonnollisesti tähän paremmat lähtökohdat ja kenties luontaiset ominaisuudet, jotka tukevat esim. etätyön tekemistä; olen kuullut muutamankin introvertin sanovan, että he salaa jopa nauttivat etätyöstä, saaden itsestään enemmän irti ja hyvinvoinnin jopa lisääntyneen, kun työmatkoihin ei mene enää aikaa ja työrauha on taattu omassa kolossaan. Extrovertimmat ystäväni taas kokevat kuihtuvansa ja luutuvansa ilman työyhteisön tuomaa energiaa ja flow´ta.
JÄISIKÖ TYÖN HIENOSÄÄTÖ PYSYVÄKSI OSAKSI UUTTA KULTTUURIA?
Tämä on pistänyt ajattelemaan, että voisimmeko oppia tästä ainakin sen, että sama leninki ei tosiaankaan sovi kaikille, vaan työyhteisöissä pystyttäisiin entistä yksilöllisemmin kuuntelemaan ihmisten toiveita ja tarpeita ja hienosäätämään työn organisointia niin, että luontaiset ominaisuudet kohtaisivat entistä paremmin tarjotut olosuhteet?
Työhyvinvointi on monisyinen juttu, ja siinä on omat vastuunsa monella taholla: jokaisella itsellään, esimiehellä, mutta myös johdolla – joka viime kädessä sanelee työhyvinvointiin käytetyt resurssit ja linjaukset. Uskon, että jos kaikki tekevät parhaansa osoittaakseen välittämistä ja hyvää tahtoa, selviämme tästäkin koettelemuksesta ehjin nahoin.
Ja jotta kaikki tämä oppi, mitä aika meihin on kylvänyt, ei menisi hukkaan, olisiko mahdollista, että jatkossa käyttäisimme vähän enemmän aikaa yksilöllisten erojen ja tarpeiden tutkimiseen ja tehtävien räätälöintiin, ja linjauttaisimme ne tukemaan organisaation tavoitteita?
NYT ON TEHTÄVÄ KONKREETTISIA TEKOJA
Coachina autan työyhteisöjä mm. uusien pelisääntöjen ja uuden kulttuurin luomisessa. Tämä aika tulee erottamaan jyvät akanoista, hyvinvoivat ja nopeasti sopeutuvat lajit kun tuppaavat evoluutiossa aina voittamaan, niin luonnossa kuin organisaatioviidakossakin. Ilman tietoisia päätöksiä ja systemaattista työtä se ei tapahdu.
Työssäni toimin myös kuuntelevana korvana erilaisissa organisaatioissa, niin isoissa ryhmissä kuin kahden keskisissä keskusteluissa, esimerkiksi esihenkilön taakkaa jakaen. Tehtäväni coachina, on erottaa kuulemastani huolet, haasteet ja toiveet, mutta nähdä myös ne voimavarat ja resurssit, joiden avulla päästään eteenpäin, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kokosin alle vinkkilistaa, mitä kentältä korviini on keskusteluissa viime aikoina kantautunut. Olisiko näistä joku käyttökelpoinen sinulle?
VINKKEJÄ JOHDOLLE
- Pidä organisaatio hengissä
- Myönnä faktat, tee mitä täytyy
- Tue esimiehiä työssään, välitä sanoin ja teoin.
- Kun pahimmasta on selvitty, puntaroi huolella opit ja muutostarpeet
- Älä tule enää yllätetyksi housut kintuissa: rakenna henkinen, strateginen ja taloudellinen puskuri, joka suojaa organisaatiota seuraavan tällin kohdatessa.
VINKKEJÄ ESIHENKILÖLLE
- Informoi henkilöstöä säännöllisesti: mitä, milloin, miksi tapahtuu – tieto rauhoittaa. Tiedon puute lisää stressiä.
- Anna aito läsnäolosi ja kysy usein: Mitä kuuluu? Miten voit? Miten voin auttaa?
- Kuuntele oikeasti.
- Uskalla puhua myös haastavista tunteista ja tilanteista, kohtaa empatialla, tue.
- Myös lomautettujen kanssa on hyvä pitää yhteyttä ja osoittaa välittämistä
- Kiitä ponnisteluista ja jaksamisesta, kiitä hyvästä työstä.
- Tsemppaa ja sparraa, anna uskoa huomiseen. Nosta positiiviset asiat ylös, aina ja heti kun on aihetta!
- Pitäkää välillä hauskaa: ilo kuittaa itkut ja nauru valaisee kuin aurinko. Taas jaksaa!
VINKIT ALAISILLE
- Suunnittele työpäiviisi mahdollisimman hyvät rutiinit
- Huolehdi energiastasi: syö, liiku, palaudu entistä tietoisemmin.
- Satsaa ergonomiaan. Tauota useammin kuin olet tottunut.
- Taukojumppaa, se oikeasti auttaa.
- Älä jää yksin. Kilauta työkaverille.
- Pyydä ja kysy, jos kaipaat apua tai tukea tai vaikka ajatusten vaihtoa.
- Pidä huoli vapaa-ajasta ja sosiaalisista suhteistasi.
- Muista että olet tärkeä.
VINKIT KAIKILLE
- Ole mukava itsellesi.
- Ole mukava muille.
- Muista, että tämäkin menee ohi
- Muista, että olemme samassa veneessä.
Kirjoittaja Birgitta Koskinen toimii Coachina ja työyhteisövalmentajana ja Coaching Labissa ja hänen missionsa on tehdä työelämästä parempaa työyhteisön kaikille jäsenille, kannattavuutta unohtamatta. Birgitalla on vuosien kokemus liike-elämän monista rooleista ja tätä kokemustaan hän hyödyntää suurella sydämellä analysoidessaan työyhteisöiden hyvinvointia ja toiminnallisuutta, sekä suunnitellessaan yksilöityjä työyhteisöjen kehittämisvalmennuksia.
Ota yhteyttä!
Birgitta Koskinen
birgitta@birgittan.com
P. 045 676 0347
alkuperäinen blogin julkaisu Coaching Lab 13.5.2021